Napattiin Mari mukaan keskustasta ja suunnattiin sitten Espooseen Inan tädin luokse jossa majailtiin koko toi reissu. Maha täynnä ruokaa ja maailman parasta skumppaa nautittuna oli mainio pistää nukkumaan ja alkaa valvistautumaan seuraavan päivän koitoksiin!
Heräiltiin virkeinä torstai-aamuna ja muutaman tunnin meikkaussession jälkeen päästiin hyppäämään bussiin ja keskustaan.
Suunnattiin Kampista suoraan terassille vähän vilvoittelemaan ja meillä olikin oikein rattosat pari tuntia Twitteriä kyylätessä ja lonkeroiden virratessa. Meidän takana soitti myös ehkä maailman oudoin orkesteri jopa musiikkilukiolaisille, koska kuulosti niinkuin jäbät ei ois koskaan edes pitäneet instrumenttejaan kädessä. Jokainen taplaa tyylillään mutta siinä vaiheessa kun musiikki ei ole edes musiikkia vaan yhtä helvetin päristelyä niin VOIS OIKEESTI JO MIETTIÄ....
No Alkon kautta sitten Kaisaniemeen istumaan.
Jotenkin oltiin liian normaaleja tonne Kaisaniemeen kun kaikki oli vähän ylilyöntejä noin muuten, mutta sitten normaali bussissa tai hipsteribaarissa osuttiin silmään.
Siirryttiin sitten itse alueelle kuuntelemaan Crashdietiä ja Hardcore Superstaria. Tykkäsin ite varsinkin HS:n keikasta koska oon kuunnellut niitä enemmänkin, joten oikein jepa. Crashdiet oli kans hyvä, mitä nyt laulaja olis voinut vähän miettiä bokserivalintaansa...you know what i mean...
Marilla tuli vähän huono olo...
Oli mielettömän ihana nähdä Mick lavalla, sellasessa kunnossa että se jakso.
Vince on aina ollut meidän kaikkien inhokki mötikkä mutta jostain ihmeen syystä me kaikki rakastuttiin siihen ton keikan aikana, johtuen ehkä siitä että se todellakin ilmestyi paikalle. Vince senkin vanha juoppo, mukava kun kävit. 
Mulle merkkas kans paljon Nikkin näkeminen, se on jotenkin aina ollut mun pikkunen sankari.
Toi Tommyn rumpujuttu oli ihan sairaan siisti ja joku onnellinen pääsi vielä kyytiinkin!
Mutjoo, Mötleyn näkeminen oli ihan mieletöntä, en osaa sanoin kuvailla mitä se merkkas mulle. Onhan noi vanhoja äijiä ja tottakai niiden ehkä huipuimmat vuodet on mennyt, mutta musta toi keikka oli kova ja lunasti kaikki mun odotukset. Biisilista oli melko lailla täydellinen, Too Fast For Lovesta Saints Of Los Angelesiin. Toi saatto jopa olla eka ja vika kerta kun nään noi tyypit, koska eihän noista ikinä tiedä. Toisaalta, ne voi keikkailla vielä 20 vuotta, ihan vaan sen takia et ne on Mötikät.
Keikan jälkeen istuttiin hetki Kaisaniemessä ja tutustuttiin mukavaan mieheen, olikohan se nyt Tomi? No Tomi toivottavasti sun jalka voi jo paremmin ja pääset juhannukseksi mökille! Kaisaniemestä lähdettiin kohti Bar Bäkkäriä johon aiottiin suunnata jatkoille mutta jono oli ihan helvetin pitkä niin päätettiin skipata se. Oululaisille Helsingin baarijonot on varmaan aina liian pitkiä, ja eksyttiinkin sitten Henry's Pubiin joka osoittautu kunnon hipsterimekaksi...
Baari oli tosi mukava ja viihtyisä, ja bändikin paikan päältä löytyi. Muistaakseni sen nimi oli Grandeville ja kehotan kyllä kaikkia katsastaan ton orkesterin, koska viihdyttävä ja osaava se ainakin oli! Mä diggailin. Päästiin istumaan ihan lavan viereen ja jouduttiin heti silmätikuiksi kun bändin laulaja hoksas meidän olleen Mötiköiden keikalla, koska tuijotettiin muka surullisina lattiaan. EI EES TUIJOTETTU! Mut terveisiä sinne, hyviä olitte!
Vanhoja kun ollaan, ei jaksettu enää jäädä leikkimään keskustaan vaan hypättiin bussiin ja lähdettiin Espooseen nukkumaan. Bussissa saatiin meidän kaveriksi joku mies, jonka sydän kuulemma suli kun se katseli meitä. Se myös kertoi sen kaverista Terosta joka oli kuulemma viimeisen päälle rokkijätkä. Yeah right. Sovittiin treffit kuitenkin seuraavaksi päiväksi...JONNEKIN JONKA NIMEÄ EN ENÄÄ MUISTA... jotta nähtäisiin Tero. No, mentiinkö me tapaamaan Teroa?
Enpä tiiä, kerron sen ens postauksessa. AHAHAHHAAHA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
annna mennä beibe